Haute Couture viittaa osaltaan laadukkaaseen käsityöhön,ainutlaatuisuuteen ja sen arvostukseen. Helinin vaatemallistossa yksittäisen vaatteen status muuttuu valmisvaatteesta yksilöllisen taideobjektin materiaaliksi. Työryhmän jäsenet ovat antaneet vaatemallistoa varten henkäyksen henkilökohtaisesta historiastaan. Teollisesti tuotetun ja useimmitenraskaasti ympäristöä kuormittavan vaatteen elinkaari saa materiaaliksi muuttuessaan ikään kuin uuden kiintopisteen vaellukselleen. Tässä mielessä kyse on kierrätyksestä. Kokonaisuus nostaa väistämättä kysymyksen vaatetuotannon ekologisuudesta ja eettisyydestä, mutta vaatteen ja veistoksen välillä häilyvät objektit herättelevät samalla niin teollisen ja yksilöllisen, taiteen ja käytettävyyden kuin taiteen määrittelyn kysymyksiin. Mikä on muotia, mikä kuvataidetta, entä muotia kuvataiteessa? Kuka sitä saa tehdä? Missä ja miten esittää? Missä kulkee käyttöesineen ja taide-esineen raja? Voiko veistokseenpukeutua? Sekä tekstiiliteollisuuden materiaalien että vaatteiden elinkaari on lyhentynyt dramaattisesti. Uutta, useammin, enemmän ja nopeammin. Tuotannon määrän kasvu ja syklin tihentyminen hämärtävät materiaalien todellisuuden. Mistä materiaalit ja niiden raaka-aineet ovat peräisin? Minkälaisia seurauksia niiden valmistamisesta ja käytöstä aiheutuu ympäristölle? Vaateteollisuuden prosessien avaaminen ja kuluttamisen seurauksista käytävä keskustelu on jäänyt ostamisen ilon ja sosiaalisen statuksen rakentamisen tai näyttämisen jalkoihin. Materiaalien yhteys luontoon on heikentynyt samaa tahtia kuin ihminen on vieraantunut luonnosta. Teollisuuden siirryttyä pääosin synteettisiin materiaaleihin yhteys luontoon näyttäytyy yksisuuntaisena ympäristön kuormituksena.
Näyttelyn kuratoivat Kuvataideakatemian Praxismaisteriohjelman opiskelijat Eeva Holkeri, Aleksandra Kiskonen, Ingrid Orman, Mariliis Rebane ja Saskia Suominen.
Teoskokonaisuuden toteutuksessa ovat avustaneet Hanh Hoang, Kim Jotuni ja Jussi Niskanen.