HAUTE COUTURE

Haute Couture viittaa osaltaan laadukkaaseen käsityöhön,

ainutlaatuisuuteen ja sen arvostukseen. Helinin

vaatemallistossa yksittäisen vaatteen status muuttuu

valmisvaatteesta yksilöllisen taideobjektin

materiaaliksi. Työryhmän jäsenet ovat antaneet

vaatemallistoa varten henkäyksen henkilökohtaisesta

historiastaan. Teollisesti tuotetun ja useimmiten

raskaasti ympäristöä kuormittavan vaatteen elinkaari

saa materiaaliksi muuttuessaan ikään kuin uuden

kiintopisteen vaellukselleen. Tässä mielessä kyse on

kierrätyksestä. Kokonaisuus nostaa väistämättä kysymyksen

vaatetuotannon ekologisuudesta ja eettisyydestä, mutta

vaatteen ja veistoksen välillä häilyvät objektit herättelevät

samalla niin teollisen ja yksilöllisen, taiteen ja

käytettävyyden kuin taiteen määrittelyn kysymyksiin. Mikä

on muotia, mikä kuvataidetta, entä muotia kuvataiteessa?

Kuka sitä saa tehdä? Missä ja miten esittää? Missä kulkee

käyttöesineen ja taide-esineen raja? Voiko veistokseen

pukeutua?

Sekä tekstiiliteollisuuden materiaalien että vaatteiden

elinkaari on lyhentynyt dramaattisesti. Uutta, useammin,

enemmän ja nopeammin. Tuotannon määrän kasvu ja

syklin tihentyminen hämärtävät materiaalien todellisuuden.

Mistä materiaalit ja niiden raaka-aineet ovat peräisin?

Minkälaisia seurauksia niiden valmistamisesta ja käytöstä

aiheutuu ympäristölle? Vaateteollisuuden prosessien

avaaminen ja kuluttamisen seurauksista käytävä keskustelu

on jäänyt ostamisen ilon ja sosiaalisen statuksen

rakentamisen tai näyttämisen jalkoihin. Materiaalien yhteys

luontoon on heikentynyt samaa tahtia kuin ihminen on

vieraantunut luonnosta. Teollisuuden siirryttyä pääosin

synteettisiin materiaaleihin yhteys luontoon näyttäytyy

yksisuuntaisena ympäristön kuormituksena.

 

Näyttelyn kuratoivat Kuvataideakatemian Praxismaisteriohjelman

opiskelijat Eeva Holkeri, Aleksandra

Kiskonen, Ingrid Orman, Mariliis Rebane ja Saskia

Suominen.

 

Please complete the form below

Name *
Name